Kuulin ensikerran kauniista ja ihmeellisestä Nuuksiosta ollessani 15v kavereiltani.
Keskustelumme ystäväpiirissä jatkui pohdiskeluna kuinka sinne pääsisi ja kuinka siellä voisi majoittua.
Loppujen lopuksi kokosimme muutaman vuoden päästä 7 kiinnostunutta kaveria, jotka säitä pelkäämättä päätimme lähteä viikonloppumatkalle Nuuksioon. Otimme omat teltat mukaan saatuamme tietää Nuuksion busseista Haukkalammelle. Silloinkaan ei päässyt perille vaan kävelimme päätieltä Nuuksion Haukkalammelle n. 3km.
Oli kesäaika ja kaunis auringon paisteinen päivä.
Minulle oli tuttua luonnossa oleskelu lapsuudesta 6v lähtien. Äitini huolehti , että joka kesä lomien alettua me sisaruksinemme suuntasimme kohti mökkiämme järven rannalla.
Tutuksi tulivat laavuyöpyminen, puucee, maidon hakureissut 5l kannulla läheiseltä maatilalta.
Marja- ja sienireissut olivat arkipäivää sesonkiaikoina.
Ruuan teko oli tärkeässä osassa perhettäni ja on edelleen. Isoisäni sai siihen aikaan arvostetun ranskalaisen pihvinkääntäjän tittelin. Isoäitini oli Palace hotellissa kylmien ruokien valmistaja.
Sittemmin veljeni oli muutaman vuoden samaisen hotelli/ravintolan vastaava kokki. Isovanhempani omistivat 60-70 luvulla Helsingissä Laulumiesten-, Kerhosen- ja Ostrobotnian ravintolat. Äitini sitävastoin on perustanut 2 eri baaria yhden kuuluisan Lounasbaarin Lohjalle sekä Mylläri -baarin Myllypuroon.
Siskoni oli monta vuotta suoraan Sodexon pääjohtajan alaisena / innovaattorina koko Euroopan alueella päätoimipaikkana Pariisi.
Nyt tyttäreni on valmistunut kokiksi ja Haagainstituutista ravintolapäälliköksi. Hän on töissä Pariisissa eräässä Michelin ravintolassa tekemässä / oppimassa jälkiruokien tekoa.
Kuten huomaatte ruoka on näytellyt suurta osaa perheessämme ja siksi haluan tarjota sitä myös asiakkailleni.
Pienenä tarinana ruuan maukkaudesta voisin kertoa kun saksalainen Insentive ryhmä vieraili luonamme nukkuen teltoissa ja makuupusseissa ja seuraavan yön 5 tähden hotellissa voitimme heidät sekä tunnelmassa , että ruuan maussa.
Silloinkin oli ulkoilmaohjelmapalveluja omasta takaa. Tutuksi tulivat kalastus eri muodoissa. Kalan perkaus ja valmistus nuotiolla. Melontaa ei harrastettu, mutta soutaminen oli jokapäiväistä samoin kuin uiminen ja vedessä pulikoiminen. Majoja ja lauttoja rakennettiin usein vain tekemisen riemusta vaikka lopputulos ja riemu onnistumisesta olikin lyhytaikainen.
Nuuksion olemassaolosta ei ennen 1968 tiedetty mitään.
Kun sitten vihdoin saavuimme Nuuksioon laitoimme leirin pystyyn. Jokainen oli tuonut pienen määrän alkoholia mukanaan. Muistan että itse en pystynyt juomaan kaikkea vaan kannoin puolet takaisin kotiin kun kankkunen oli niin hirveä.
Sinä yönä tutuksi tuli Nuuksion tyttöpartiolaisten kämppä, johon suuntasimme ilojuomista rohkaistuneina. Oli hienoa huomata Nuuksion luonnon kauneus ja monimuotoisuus. Ne monet järvet ja lammet joita kiertelimme. Kalastin ahvenia ja särkiä meille ja opetin muille kalan käsittelyä.
